lauantai 13. syyskuuta 2014

Minun paikkani on lähellä kipua

On tietysti myös tämä oksettava kipu, joka monesti illalla ottaa vallan. Joskus fyysinen kipu tuntuu paremmalta, todemmalta ja siedettävämmältä. Henkinen kipuilu on musertavampaa.

Ajatuksissani on monta elämänlinjaa, joita yritän työstää eteen päin. Tiedättehän, niitä mielikuvaharjoituksia.

Täytyy olla armollinen itselleen, sillä harhaelmat ovat inhimillisiä.

Kaikille asioille ei myöskään ole hyvä antaa nimeä.

Ehkä me synnyimme kasvottomina. Elämä sitten muovaa meitä. 



Ei kommentteja: