sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Varjomaiset muodostelmat ympärillä


         halu

        = toiveajattelua asiaintilain muutoksista


Miten kukaan saattoi ajatella, että lopulta aika kuluttaisi pois menneen?
Että aika virtaisi kuin vesi muistojen päälle ja hautaisi ne alleen?
Aika muistaa kaiken.
Kaiken.


Jonakin päivänä tunnistaa myös varjomaiset muodostelmat ympäriltään.
Kun pystyy tunnustamaan sen, että se olen minä itse, eikä kukaan muu.
Ja miten sen jälkeen pystyy elämään sen kanssa.


 
Elämässä on niin paljon kuolemaa mukana. 


Mitä vielä odotan -aikaako?



Ei kommentteja: