tiistai 8. syyskuuta 2009

Sienet

Hämmästelen sieniä, joita yön aikana ilmestyy sinne tänne. Ne ovat kauniita, ne ovat rumia, ne ovat outoja ja pelottavia. Niitä ei voi hallita.

Tapaamme kissani kanssa illan kähmässä Herra Siilin ja ihmettelemme puolin ja toisin toisiamme. Sitten jatkamme matkaamme.

Epäsosiaalisuus, alavire ja melankolia jatkavat silti mukanani. Tunnen loitontuvani työstäni ja siitä ympäristöstä. Milloin tietää ettei jaksaa enää joustaa tai olla enempää? Tai olla niin vähää kuin on.

Ei kommentteja: